a) (itsekeksitty jatko romaanille "Ihmisten vaatteissa")
Yht'äkkiä Emilin näköala tummui. Hän huomasi äsken tuijottamansa miehen nyt seisovan edessään. Kahvilan mies oli pukenut ylleen popliinitakkinsa ja kysyi lupaa Emililtä liittyä hänen seuraansa. Emil ei ehtinyt antaa vastausta, kun mies oli jo laittanut popliinitakkinsa vastapäisen tuolin selkänojalle ja istuutui tuolille.
Mies tuijotti Emiliä ja huokaisi syvään. Emil ihmetteli miehen käytöstä, mutta jatkoi kuitenkin lihakeittonsa syömistä. Mies huokaisi uudelleen. Mies totesi hiljaisella äänellä, että Emil muistutti paljon miehen omaa poikaa. Emil kysyi, miksi mies oli niin synkkä ja missä hänen poikansa nyt oli. Mies huokaisi jälleen ja yksi kyynel vierähti hänen poskelleen.
Oli kulunut tovi, kun mies oli päässyt selityksensä loppuun miksi oli istunut kahvilassa useana päivänä samaan aikaan Emilin kanssa. Mies kertoi odottaneensa edelleen Emilin ikäisenä kadonnutta poikaansa, jolla oli ollut Emilin lailla tapana syödä kahvilassa useasti ja odottaa isäänsä töistä. Yhtenä päivänä poika ei kuitenkaan ollut odottamassa, eikä sen koomin ole koskaan palannut. Siitä huolimatta mies odottaa edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti